Loppuraportti

Tutkimussuunnitelma

Tutkimusmatka alkaa sekä päättyy Espoon Nuottaniemessä ja suuntautuu Porkkalan saaristoon. Alla olevalle kartalle on merkitty tutkimusretken ulkorajat, muutamia leiriytymisvaihtoehtoja, sekä alueella liikkumista rajoittava laivaväylä. Uuden jään rajaa ei ole merkitty. Se kulkee sisimpien saarten pohjoispuolella.


View Foobar Expedition in a larger map

Jäätilanne

Reilun viikon ajan jatkuneet kunnon pakkaset ovat jäädyttäneet Suomenlahden kauttaaltaan (Kuva 1). Vielä viikko sitten Suomen puolella vain rannat olivat jäässä (Kuva 2). Uuden jään paksuus vaihtelee ulapan muutamasta sentistä rannikon pariinkymmeneen senttiin. Uusi jää on tasaista eikä jäällä ole lainkaan lunta. Porkkalanniemeen on siis mahdollista luistella Espoosta, mikä on erittäin houkutteleva vaihtoehto hangessa tarpomiselle.

Kuva 1: Jäätilanne 16.2.2011

Kuva 2: Jäätilanne 9.2.2011


Meren jäällä liikkumiseen vaikuttaa sään lisäksi laivaväylät. Suunnitellun retkeilyalueen halki kulkee Etelä-Suomen talviväylä. Väylä on linjattu saariston suojaan ahtojään varalta. Koska Suomen rannikon jääolosuhteet ovat toistaiseksi olleet laivaliikenteen kannalta helpot, talviväylä ei ole vielä kaupallisessa käytössä. 

Väylän avaa ja sitä käyttää lähinnä rajavartioston vartiolaiva Merikarhu tai puolustusmien miinalaiva Porkkala. Alusten aikataulut eivät ole tiedossa. Miinalaiva Porkkalan, sekä kaikkien kaupallisten alusten liikkeitä voi seurata reaaliakaisesti aprs.fi-palvelussa.

Pakkauslista

Retkikunnan yhteiset varusteet:

• ahkio / pulkat + vetoliinat
• teltta + kiilat
• kartta
• kompassi

Henkilökohtaiset varusteet:

• sukset, sauvat, monot
• luistimet
• jääsauvat
• naskalit
• reppu
• makuupussi(t)
• telttapatja
• avaruusviltti
• keitin + polttoaine
• kattila
• lautanen
• lusikkahaarukka
• termospullo(t)
• kamera(t)
• puhelin + vara-akku
• otsalamppu + patterit
• tulitikut
• sytykkeitä
• puukko
• ihoteippiä + laastaria
• wc-paperia
• särkylääkettä

Vaatteet:

• hiihtovaatteet
• toppavaatteet
• talvikengät
• yövaatteet

Ruoka:

• leipää
• patukoita
• pähkinöitä
• maltoa
• pastapussi
• pikapuuroja
• tonnikalaa
• makkaraa
• sipsejä
• ...

Juoma:

• kannettavan nesteen jäätymispiste alle -20 C
• alkumatkalle mehua termariin
• vesi sulatetaan lumesta

Reunalla

Launtaina 12.2.2011 hiihdettiin toinen yhteisharjoitus. Keli oli aurinkoinen, pakkasta noin 10 astettta, kohtalaista pohjoistuulta. Lähdimme liikkeelle Hanasaaresta. Ennakkotiedojen mukaan Käärmeluodoille ei ollut mahdollista hiihtää, sillä myrskyt olivat vieneet jäät mennessään. Uuden jään reuna tulikin vastaan heti Lauttasaaren kärjen tienoilla, noin puoli kilometriä ennen Käärmeluotoja. Jääsauva meni yhdellä iskulla läpi jään ollen 3-4 cm paksua. Suksilla olisi pakon edessä voinut kestää mutta ei koitettu. Tuuli kuljetti irtolunta kohti ulappaa ja se jäi uudelle jäälle laikuiksi. Lumilaikkujen alla jää oli todennäköisesti paljon ohuempaa. Mahdollisesti lumen alla oli vasta äskettäin jäätyneitä tuuliavantoja.

Lähdimme hiihtelemään uuden jään reunaa seuraten länteen. Vehkasaaren eteläpuolella ei ollut lainkaan vanhaa jäätä ja jouduimme etenemään rantaa pitkin. Ilarilla on nyt oma pulkka hinauksessa ja sen kuormana teltta ja makuupussi.

Saaren suojassa oli mukavan lämmintä. Pysähdyimme kaakao/mehutauolle Vehkasaaren kärkeen. Ihan kevätkeli. Sitten olikin enää vuorossa hiihtoa vastatuuleen takaisin Hanasaareen.

Matkaa tuli kahdessa tunnissa yhteensä 6.5 km. Tarkemmin: endomondo.com.

Käärmeluodot

Perjantaina 28. tammikuuta oli vaihteeksi hieno ulkoilusää. Muutama pakkasaste ja aurinkoa lähes täydeltä taivaalta. Kevät on etelässä jo sen verran pitkällä että auringossa lämpötila menee hieman plussalle. Pohjoisnavalla ei aurinko nouse vielä lainkaan ja lämpötila pysyttelee -40 asteen tienoilla. Allekirjoittanut ei voinut vastustaa jäiden kutsua. Keitin kahvit termariin ja ajoin Hanasaaren pendelöintiparkkiin. Useimmat kiiruhtaa tuolta seuraavaan bussiin ja menee konttoriinsa haaveilemaan ulkoilusta. Hanasaaresta 2.5 km etelään on Käärmeluodot - kolme jyrkkäpiirteistä luotoa, joilla en ollut koskaan käynyt. Otin taas pulkan hinaukseen. Lumi oli tiivistä ja pulkka seurasi perässä lähes huomaamatta. Olin luodoilla parissakymmenessä minuutissa. Matkalla näin vain muutaman pilkkimiehen. Kaempana Lauttasaaren edustalla viiletti pari leijalautailijaa.



Hörppäsin kahvit irrottamatta katsetta horisontista. Tallinkin paatti puski jäiden seassa.

Bongasin luodolta pienen lumilipan ja lähdin katsomaan, voisiko sen päältä laskea. Metsäsukset ja pehmeä lumi on täydellinen yhdistelmä kun on tarkoitus mennä jokseenkin suoraan eteenpäin. Mäenlasku ei tee poikkeusta, kunhan mennään suoraan. Telemark-käännöksistä on turha edes haaveilla. Ylhäältä katsoen lippa ei kuitenkaan houkuttanut droppaamaan. Heti lipan oikealta puolelta aukesi vastakkaista rinnettä sivuava linja, mikä näytti hyvältä. Pitihän se lasku koittaa saada myös kuvattua. Pystytin kameran lipalle 10 sekunnin vitkalla. En aluksi uskonut ehtiväni kuvaan, sillä lipalta piti hiihtää ensin hieman sivuun ja tehdä saksikäännös linjalle. Harjoittelin saksikäännökseen asti kerran vitkan kanssa ja huomasin että aika riittää. Pääköhteen tarkempaa sommittelua oli mahdoton arvioida. Otin tavoitteeksi osua keskelle ruutua mutta hätiköin hieman ja lipsahdin vahingossa kultaiseen leikkaukseen. Tylsä reissu mutta tulipahan tehtyä.

Ensimmäinen yhteishiihto

Lauantaina 22.1.2011 oli retkikunnan ensimmäinen yhteisharjoitus. Hiihtomaastoksi valittiin Espoon Matinkylän edustan sisäsaaristo. Se ei kaikilta osin vastaa tulevan pääkoitoksen olosuhteita mutta on paras vaihtoehto kun ottaa huomioon sen helpon saavutettavuuden. Yön ja aamupäivän aikana oli satanut vajaat 10 cm uutta lunta. Koska sää oli lähes tuuleton, oli tuon verran uutta lunta myös jäällä. Sen alla oli kovahko kuori ja paikoin sohjoa. Jään paksuutta ei mitattu. Itämeriportaalin arvion mukaan sisäsaaristossa on jäätä 15-30 cm. Ilarilla oli käytössään tavalliset latusukset -- Makolla 260 cm Järvisen metsäsukset, joten Mako sai toimia latukoneena. Otimme myös hieman tuntumaa ahkion vetoon. Ahkiona toimi Sarvis-ahkio, eli tavallinen pulkka, ja lastina Makon kamerakalusto (n. 15 kg). Vetonaruna oli kuormaliina ja valjaina vetäjän reppu. Viritys toimi helpoissa olosuhteissa hyvin mutta noinkin pieni kuorma hidastaa jo hiihtoa huomattavasti. Etenkin kädet joutuivat tavallista kovemmalle rasitukselle, sillä sukseen ei ollut mahdollista saada pitoa päivän kelissä.

Aikataulusyistä jouduimme tyytymään melko vaatimattomaan kahden tunnin ulkoiluun. Makon aikaisempien tiedustelujen perusteella päätimme kiertää Miessaaren. Oikaisu saaren poikki ei tulisi kyseeseen, sillä saari on Puolustusvoimien aluetta, ja sinne maihinnousu on kielletty. Saaressa on vanha puolustuslinnake. Mäen harjanteella on edelleen 130 mm tykkejä. Lisäksi saareen on varastoitu ohjuspattereita. Saaren lounaiskulmaan on telakoitu erikoinen 30 metrinen teräsrunkoinen purjelaiva, jonka omistajasta ei ole tietoa. Päälle päin laiva näyttää siltä, että riittää kun reivaa purjeet mastoihin, voi lähteä maailmanympärinpurjehdukselle. Kurkkaamalla sisään yhdestä rungon rikotusta ikkunasta, käy ilmi että ei ehkä sittenkään, kannen alla on paljas runko.

Hörpittiin siinä paattia ihmetellessä mehut ja sitten hiihdettiin takaisin Haukilahteen. Matkaa tuli yhteensä 8.5 km ja lenkin keskivauhti oli noin 4 km/h taukoineen. Lisätiedot: Endomondo.com.

Retkikohde

Etelä-Suomessa on jo toinen peräkkäinen oikea talvi. Hiihdelty on. Lähiladut alkaa vaan käydä jo vähän liiankin tutuiksi. Mitähän sitten keksisi? Olisiko hiihtoretki pohjoisnavalle mitään? Jäinen erämaa. Hyvin kaukana mistään sivilisaatiosta. Ydinsukellusveneet ja valaat lipuvat allasi. Täydellisen hiljaisuuden rikkoo vain jäiden ryske täydenkuun vuoroveden aikaan. Telttasi alle jäähän saattaa revetä milloin tahansa railo, joka levenee ennen pitkää kymmenien metrien levyiseksi. Jos railoa ei voi kiertää, se on ylitettävä. Retken alkuosan suurimpia haasteita on ahtojää, päällekkäin röykkiöksi ajautunut jää. Jääryteikön huiput voivat nousta viiteen metriin. Hiihtäminen on erittäin hankalaa. Kuvittele lisäksi vetäväsi perässäsi toista sataa kiloa painavaa ahkiota, jossa on tarvittavat retkeilyvarusteet ja ruokaa kahdeksi kuukaudeksi. Jos et jaksa omin voimin ja ilman ulkopuolista huoltoa, olet pelkkä turisti. Todellisia sankareita on tähän päivään mennessä löytynyt alle kolmekymmentä. Siihen nähden maailman korkeimpien vuorten valloitus on massaharrastus. Suomalaisista ainoastaan laskuvarjojääkärien killan vuoden 2006 retkikunta on selvinnyt tempauksesta.

Ehkä on syytä aloittaa hieman helpommista haasteista. Eikä tarvitse lähteä edes kovin kauaksi kotoa. Suomenlahti jäätyy kunnon pakkastalvina kokonaan. Sitäkin halkoo parikymmentä metriä leveät railot - jäänmurtajien avaamat laivaväylät. Jokunen lentokone saattaa lentää ylitse mutta muuten on hyvin hiljaista. Sankarit hiihtäisivät lahden yli Tallinnaan. Meille riittää tässä vaiheessa Kirkkonummi ja yksi viikonloppu. Hiihdämme Espoosta meren jäitä pitkin Porkkalan edustalle johonkin saareen, nukumme teltassa yön ja hiihdämme seuraavana päivänä takaisin kotiin. Ajankohdaksi on naulattu 19.-20.2.

Retki tulee olemaan täysin omatoiminen eli "unsupported, unassisted". Kuljetamme kaikki tarvittavat retkeilyvarusteet sekä huollon mukanamme, emmekä turvaudu ulkopuoliseen apuun kuin pakon edessä. Retkikuntaan kuuluu Ilari ja Mako. Ilarilla on jonkin verran kokemusta kesävaelluksista sekä jäätikköleireilystä. Mako on aikaisemmin telttaillut huvikseen vain kesällä. Molemmat ovat lisäksi suorittaneet Suomen armeijan talvitelttailukurssin.