Käärmeluodot

Perjantaina 28. tammikuuta oli vaihteeksi hieno ulkoilusää. Muutama pakkasaste ja aurinkoa lähes täydeltä taivaalta. Kevät on etelässä jo sen verran pitkällä että auringossa lämpötila menee hieman plussalle. Pohjoisnavalla ei aurinko nouse vielä lainkaan ja lämpötila pysyttelee -40 asteen tienoilla. Allekirjoittanut ei voinut vastustaa jäiden kutsua. Keitin kahvit termariin ja ajoin Hanasaaren pendelöintiparkkiin. Useimmat kiiruhtaa tuolta seuraavaan bussiin ja menee konttoriinsa haaveilemaan ulkoilusta. Hanasaaresta 2.5 km etelään on Käärmeluodot - kolme jyrkkäpiirteistä luotoa, joilla en ollut koskaan käynyt. Otin taas pulkan hinaukseen. Lumi oli tiivistä ja pulkka seurasi perässä lähes huomaamatta. Olin luodoilla parissakymmenessä minuutissa. Matkalla näin vain muutaman pilkkimiehen. Kaempana Lauttasaaren edustalla viiletti pari leijalautailijaa.



Hörppäsin kahvit irrottamatta katsetta horisontista. Tallinkin paatti puski jäiden seassa.

Bongasin luodolta pienen lumilipan ja lähdin katsomaan, voisiko sen päältä laskea. Metsäsukset ja pehmeä lumi on täydellinen yhdistelmä kun on tarkoitus mennä jokseenkin suoraan eteenpäin. Mäenlasku ei tee poikkeusta, kunhan mennään suoraan. Telemark-käännöksistä on turha edes haaveilla. Ylhäältä katsoen lippa ei kuitenkaan houkuttanut droppaamaan. Heti lipan oikealta puolelta aukesi vastakkaista rinnettä sivuava linja, mikä näytti hyvältä. Pitihän se lasku koittaa saada myös kuvattua. Pystytin kameran lipalle 10 sekunnin vitkalla. En aluksi uskonut ehtiväni kuvaan, sillä lipalta piti hiihtää ensin hieman sivuun ja tehdä saksikäännös linjalle. Harjoittelin saksikäännökseen asti kerran vitkan kanssa ja huomasin että aika riittää. Pääköhteen tarkempaa sommittelua oli mahdoton arvioida. Otin tavoitteeksi osua keskelle ruutua mutta hätiköin hieman ja lipsahdin vahingossa kultaiseen leikkaukseen. Tylsä reissu mutta tulipahan tehtyä.